JAT ry:n lausunto ehdotuksesta valtionhallinnon uudeksi viestintäsuositukseksi

Viestinnän toimintaympäristö on muuttunut 2010-luvulla niin nopeasti, että tarvetta vuonna 2010 annetun edellisen suosituksen päivittämiselle todella on, erityisesti digitaalisuutta ja sosiaalista mediaa koskevien suositusten osalta. 

 
Toimintaympäristön muutokset puoltavat myös suosituksen rakenteen muuttamista niin, että aiemmat viestinnän tavoitteita, tehtäviä ja keinoja koskevat luvut korvataan työryhmän esittämällä tavalla kuvauksella viestinnän arvoista ja niiden merkityksestä käytännön työssä.  


Merkittävä myönteinen muutos aiempaan verrattuna on myös suosituksen kohdistaminen kaikille valtionhallinnossa työskenteleville, ei vain viestinnän ammattilaisille. 

 
”Pelkkä sosiaalinen media ei riitä”

 
Vuoden 2010 suosituksessa sosiaalista mediaa pidettiin vielä viestinnän erityisalueena, johon osallistumisesta eri viranomaisten katsottiin voivan päättää itse. Nyt sen sijaan suosituksessa nähdään jo tarpeelliseksi muistuttaa – ilmeisesti eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen äskettäin antamaan lausuntoon viitaten, että ”pelkkä sosiaalinen media ei useimmiten riitä ainoaksi viestintäkanavaksi”. 

 
Sosiaalinen media sopii hyvin sekä median että suuren yleisön palvelemiseen, ja nopeutensa takia tietenkin erityisen hyvin kriisiviestintään. Sen eri kanavat olisivat kuitenkin yksin – ilman taustalla olevia viranomaisten verkkosivustoja – informaatioarvoltaan suhteellisen heikkoja. Parhaassa käytössä some-kanavat ovatkin silloin, kun niiden avulla onnistutaan houkuttelemaan verkkosivuille lisää lukijoita.   


Viranomaisia kannustetaan ehdotuksessa hyödyntämään työssään ”aktiivisesti, monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti” sosiaalista mediaa ja olemaan ylipäätään läsnä ”kaikilla niillä foorumeilla, joilla ihmiset haluavat käydä keskustelua”. Tavoite on toki hyvä, mutta erityisesti resursoinnin kannalta myös ongelmallinen, vaikka viestintään osallistujia olisikin organisaatiossa muuallakin kuin viestintäyksikössä.  

 
Sosiaalinen media vaatii aktiivista seurantaa ja nopeaa reagointivalmiutta, joten siihen liittyviä tehtäviä ehditään harvoin hoitamaan muiden tehtävien ohella. Ja mitä useampia kanavia viranomaisella on käytössä, sitä enemmän resursseja tarvitaan. Tähän liittyvää pohdintaa olisi voinut lisätä ehdotukseen enemmänkin.  


Ehdotuksessa ei valitettavasti oteta kantaa myöskään viestijöiden keskuudessa viime aikoina keskustelua herättäneeseen päivystysasiaan. Ainoa tähän viittaava kommentti liittyy ”yllättäviin tapahtumiin, jotka voivat edellyttää viranomaisilta valmiuksia vastata median tarpeisiin myös muuna kuin virka-aikana”. Viranomaiset joutuvat näin edelleen itse arvioimaan, ovatko ne median ja muiden sidosryhmien tavoitettavissa sosiaalisessa mediassa – ja muilla viestintäkanavilla – vain virka-aikaan vai tulisiko palveluja tarjota säännöllisesti myös virka-ajan ulkopuolella.  


Ehdotuksessa ohitetaan myös virkamiesten sosiaalisen median käyttöön liittyvät lojaliteettikysymykset, joita ajoittain nousee esiin. Oikeusministeriö on tosin julkaissut edellisen suosituksen antamisen jälkeen asiasta ohjeistusta ja useimmilla viranomaisilla on omaakin ohjeistusta tähän liittyen. Myöskään työntekijälähettilyyttä – tai ainakaan siihen liittyviä mahdollisia ongelmia – ei käsitellä ehdotuksessa.  


Sosiaalista mediaa käytetään, ja voitaisiin käyttää vielä enemmänkin, myös työyhteisöviestinnässä (Yammer, Lync ym.).  Myös siitä voisi mainita suosituksessa.  


”Viestintä kuuluu kaikkien työhön”  


Viestintä kuuluu ehdotuksen mukaan kaikkien hallinnossa työskentelevien työhön, ja jokaisen on oltava tarvittaessa tavoitettavissa ja valmis kommentoimaan vastuulleen kuuluvia asioita. Ilman organisaation johdon ja eri asiantuntijoiden aktiivista panosta olisikin vaikeata kertoa eri ilmiöistä luotettavasti ja vastata nopeasti median ja muiden sidosryhmien esittämiin kysymyksiin.   


Tarve vahvaan asiaosaamiseen ja uusien ilmiöiden tunnistamiseen tuodaan ehdotuksessa hyvin esiin. Mitä aktiivisemmin ja mitä useampia organisaation asiantuntijoita viestintään osallistuu, sitä asiantuntevampaan, aktiivisempaan ja kattavampaan vuorovaikutukseen sidosryhmien kanssa organisaatio kykenee. Viestinnän asiantuntijoiden tehtävänä on tässä tilanteessa konsultoida ja valmentaa johtoa ja muita asiantuntijoita viestimään.    


Myös tarve ylläpitää nopeaa reagointivalmiutta ja toisaalta suunnitella viestintää kuvataan esityksessä hyvin. Viestintä on olennainen osa viranomaisten palvelutehtävää, ja sitä tulee suunnitella, johtaa ja kehittää kuten organisaation muutakin strategista toimintaa. Suunnittelu on todellakin ainoa keino varmistua viestinnän ennakoitavuudesta eli siitä, että tietoa tarvitsevat kansalaiset, yritykset ja yhteisöt voivat luottaa viestinnän säännöllisyyteen, tasapuolisuuteen ja johdonmukaisuuteen. 

 
Eri sidosryhmiä on osattava kuunnella ja heidän tarpeensa ja odotuksensa on tunnettava, kun viestintää suunnitellaan. Onnistuneen viestinnän edellytyksenä olevaa toimintaympäristön jatkuvaa seurantaa voisi korostaa esityksessä enemmänkin.


”Yhteiskunta tutuksi kansalaisille”  


Mielikuva valtionhallinnon kokonaisuudesta on tähän asti välittynyt kansalaisille pääosin median kautta. Nykyisessä viestintäympäristössä myös valtionhallinnolla itsellään olisi kuitenkin mahdollisuus huolehtia kokonaiskuvan välittämisestä sidosryhmille. Edellytyksenä sille on viranomaisten välinen yhteistyö viestintää suunniteltaessa.  


Sekä kansalaiset, elinkeinoelämä että kolmas sektori tarvitsevat tietoa valtionhallinnosta ja sen suunnitelmista voidakseen suunnitella omaa toimintaansa. Myös valtion viranomaisten yhteistyöstä kuntien, yrityssektorin ja kolmannen sektorin kanssa olisi kyettävä viestimään niin, että kuva koko yhteiskunnasta välittyisi kansalaisille ja yhteisöille mahdollisimman oikeana.   


Ehdotuksessa muistutetaan siitä, että kansalaisilla, yhteisöillä ja yrityksillä on oltava mahdollisuus muodostaa kokonaiskuva kulloinkin käsiteltävästä asiasta, mutta eri viranomaisten väliseen viestintäyhteistyöhön viitataan vain informaatiovaikuttamista ja Suomen maakuvaa koskevissa kappaleissa.   


Yhteistyön tarve on kuitenkin ilmeinen ja korostuu erityisesti laajoissa poikkihallinnollisissa hankkeissa, kuten sote-hankkeessa ja kansallisen palveluväylän rakentamisessa. Olisikin toivottavaa, että ehdotuksessa käsiteltäisiin laajemmin tarvetta viranomaisten väliseen viestintäyhteistyöhön.  


Kokonaiskuvan tarjoaminen yhteiskunnasta on erityisen tärkeää lapsille, nuorille ja maahanmuuttajille, jotka ovat vasta muodostamassa käsitystään suomalaisesta yhteiskunnasta. Perusosaaminen yhteiskunnasta vähentää osaltaan polarisoitumisriskiä ja helpottaa eri kulttuureista tulevien integroitumista yhteiskuntaan. Valtionhallinnon viestinnän yhdeksi keskeiseksi kohderyhmäksi ja kumppaniksi tulisikin siksi nimetä opettajat ja oppilaitokset, aina peruskoulusta ammatillisiin kouluihin ja yliopistoihin.   


Yhteistyötä yhteiskunnallisten asioiden viestinnässä olisi hyvä tehdä soveltuvin osin myös median edustajien kanssa. Vastuu oikean tiedon välittämisestä kansalaisille yhdistää median ja viranomaiset, vaikka medialla onkin merkittävä roolinsa myös julkisen vallan toimien haastajana ja arvioijana.  


Lopuksi  


Tällä hetkellä ajankohtaista informaatiovaikuttamista avataan ehdotuksessa yllättävän niukasti, vaikka asia on ollut viime vuosina näkyvästi esillä valtionhallinnon viestinnästä keskusteltaessa. Erityisesti sen vastustamiskeinoista, kuten viranomaisyhteistyöstä, sivistyksestä ja medialukutaidosta, olisi ollut mielenkiintoista lukea enemmänkin. 


JAT:n 11.10.2016 antama lausunto löytyy myös lausuntopalvelu.fi -sivustolta. Ehdotus, jota annettu lausunto koskee, on julkaistu Valtioneuvoston kanslian julkaisusarjassa numerolla 13/2016. 

Katselukerrat: 78

Kommentti

Sinun tulee olla Julkisen alan tiedottajat ry:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Julkisen alan tiedottajat ry

Tietoja

 

© 2017   Created by JAT.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot